Markkinointiautomaatio, Dynamics Marketing, EPIserver, devaaja… Siinä muutamia sanoja, jotka saivat viestinnän- ja markkinoinninharjoittelijan suun pyöreäksi ja silmät ammolleen vielä pari kuukautta sitten. Nyt on kulunut jo reilusti yli puolet harjoittelustani Sinisessä Meteoriitissa ja ainakin sanavarastoni on karttunut useilla uusilla kirjainyhdistelmillä. Alun ihmettelystä on pikkuhiljaa päästy ja joka päivä kääräisen hihojani hieman edellispäivää korkeammalle. Vielä en kuitenkaan voi kehaista olevani niin sanotusti tositoimissa, vaan edelleen etsin paikkaani Juniori astronauttina ammattilaisten ympäröimänä.

Kirjoitin aiemmin postauksen Pro gradu -työn tuloksista ja graduaiheeni ansiosta uskoisin, että minulla oli kuitenkin suhteellisen hyvä lähtötilanne harjoitteluun Sinisessä Meteoriitissa. Minun oli helppo tutustua Siniseen Meteoriittiin yrityksenä, sen arvoihin, tavoitteisiin ja palveluihin, kun minulla oli jo pohjaa liiketoiminnan tukemisesta teknologisilla ratkaisuilla. Tieto ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tarvitaan osaamista – taitoa soveltaa tietoa. Sitä olen tällä hetkellä opettelemassa Meteoriittissa.

Sinisen Meteoriitin kautta sain uuden harrastuksen!

Siniseen Meteoriittiin haetaan tällä hetkellä uusia osaajia eri tehtäviin. Minulla on vielä tuoreessa muistissa, miten minut otettiin vastaan työyhteisöön harjoittelijaksi. Sen kokemuksen pohjalta voin käsi sydämellä todeta, että uusien tulokkaiden ei tarvitse jännittää vastaanottoaan uudeksi meteoriittilaiseksi. Työilmapiiri täällä on erinomainen! Uudet kollegat tulivat rohkeasti esittäytymään ja kysyivät kerhotoimintaansa mukaan. Tätä kautta sain myös uuden harrastuksen! Pelaan sählyä (lue: hakkaan mailalla vastustajien sääriä) työkavereideni kanssa kerran viikossa. Varsinkin uutena jäsenenä kerhotoimintaan lähteminen on pelkästään positiivinen asia, sillä hauskan tekemisen yhteydessä on luonnollista tutustua uusiin työkavereihin.

Mitä olen oivaltanut?

Opiskelija on aina itsensä pomo ja tämän ansiosta (tai harmiksi) tehtäviä voi suorittaa oman aikataulunsa mukaan ja yleensä onnistumiset ja takapakit johtuvat vain opiskelijasta itsestään. Työelämässä asiat eivät kuitenkaan mene niin. Se ei tullut minulle shokkina, mutta en ymmärtänyt sillä olevan niin suuri vaikutus omaan työntekooni. Olen oivaltanut, että tasainen työtahti on sama kuin havittelisi kuuta taivaalta – kyllä, jopa Juniori astronautille. Täytyy vain hyväksyä se tosiseikka, että välillä tulee ruuhkapiikkejä kuin joulupäivänä ABC:n kassaneitinä konsaan ja välillä voi ottaa hieman rennommin.

Entäpä sitten lausahdus: ”Ole aina askel edellä tätä hetkeä”? Ei, se ei ole uusi mottoni elämään. Sen sijaan olen oivaltanut sen olevan työelämän motto. Minusta tuon lausahduksen mielessä pitäminen vie jo pitkälle. Etenkin kun puhutaan teknologiaratkaisuja tarjoavasta yrityksestä, täytyy olla lähestulkoon jo kaksi askelta edellä tätä hetkeä. Pistää hengästyttämään, mutta tällöin yritys pystyy kilpailemaan kilpakumppaneitaan vastaan ja ennen kaikkea tarjoamaan asiakkaille suunniteltuja, testattuja ja toimivia ratkaisuja, joista he eivät vielä eilen osanneet edes unelmoida.

Olen iloinen, että minulla on vielä kuukauden verran aikaa oivaltaa uusia asioita ja kartuttaa osaamistani harjoittelijan roolissa. Oivaltaminen ei toki lopu siihen, sillä liputanhan elinikäisen oppimisen puolesta. Siispä, kääräisenpäs hihat ainakin haukkareihin saakka!

Tietoa kirjoittajasta

Inka Kolehmainen

Inka oli viestinnän ja markkinoinnin harjoittelijana Sinisen Meteoriitin miehistössä.

Kirjoitukset (2)