- 23.10.2015

Smashing Conference Barcelonassa – taiteen ja suunnittelutyön hankala liitto

Lokakuussa pidetyn Smashing Conference Barcelonan ohjelmakatalogi alkaa sanoin “Everybody loves magic”. Maagisilla linjoilla olivat monet konferenssin puhujat kertoessaan henkilökohtaisia tarinoita hulluista kokeiluista, jotka limittyvät jonnekin taiteen ja digitaalisen työn välimaastoon.

Bruce Lawson

Bruce Lawson

 

Tausta improvisaatioteatterissa oli auttanut amerikkalaiskaksikko Tider & Greenspania heittäytymään merkillisiin kaupunki-projekteihin ilman varmuutta siitä, miten New Yorkin asukkaat, tai viranomaiset, ottaisivat ne vastaan. Graafisena suunnittelijana työskentelevän Seb Lesterin elämänmittainen omistautuminen typografiaan huipentui, kun NASA tilasi häneltä logon satelliitin kylkeen osana SWOT-ohjelmaa. “Projektin hinnoittelu oli kieltämättä haasteellista”, totesi Lester huvittuneille konferenssivieraille.

Siinä missä digitaiteilijat tekivät loikan epävarmuusalueelle, konferenssin toisessa ääripäässä pyrittiin vähentämään verkon epävarmuustekijöitä, tuomaan systemaattisuutta massiivisiin suunnitteluhankkeisiin ja löytämään ratkaisuja yhä monimutkaisempaan päätelaiteviidakkoon. Salesforcella työskentelevä Jina Bolton kertoi, miten suunnitella ja jalkauttaa yhteinen suunnittelujärjestelmä (design system) organisaatioon, jossa on tusina scrum-tiimejä, satoja kehittäjä ja pieni suunnittelijoiden tiimi. Patrik Hamann esitteli tapaa, jolla Financial Timesissa on varauduttu häiriötilanteisiin verkossa. Monen osallistujan fanittama Chris Coyier esitteli, miksi ja miten vektorigrafiikkaa hyödynnetään suunnittelussa.

Luonnetta pitää olla

Kiinnostaakseen yleisöä seminaarit tarvitsevat selkeän draaman kaaren. Smashingissä se luotiin asettamalla vastakkain kattavat ja prosessivetoiset suunnittelumenetelmät sekä luovat ideat, käsityöläisyys ja ennakkoluulottomat kokeilut. Joe Leech ja Andrew Clarke pyrkivät esityksissään joko luomaan siltoja tai korostamaan luovan idean tärkeyttä. Mielestäni kummassakaan puheenvuorossa ei kuitenkaan löydetty ratkaisua heitettyyn haasteeseen. Toistaiseksi parhaimman näkökulman tarjoileekin Vitaly Friedman postauksessaan:

“No, web design isn’t dead. Generic solutions are dead. Soulless theming and quick skinning are dead. Our solutions have to be better and smarter. Fewer templates, frameworks and trends, and more storytelling, personality and character. Users crave good stories and good photography; they’re eager for good visuals and interesting layouts; they can’t wait for distinctive and remarkably delightful user experiences. This exactly should be our strategy to create websites that stand out.”

Muita lähteitä: Hunt for the web’s lost soul, Smashing Magazine 2015

 

Tietoa kirjoittajasta